Suoritin kesällä 2017 ensimmäisen yksinvaellukseni Hammastunturin erämaassa. Kokemus oli unohtumaton ja sainkin vajaan parin viikon aikana monipuolisesti uutta kokemusta vaelluksesta sen monella eri osa alueella. Minulle oli jo reissun lopulla selvää, että seuraava yksinvaellukseni tulee olemaan pitkä. Itseasiassa kyseisen reissun piti olla jo pitkä, mutta nilkkavaivat ja toisaalta myös vähäinen kokemus kunnollisesta Lapin vaelluksesta saivat minut päätymään tuohon "vain" vajaan parin viikon reissuun.
Päässäni pyörivät erilaiset vaellukset ikäänkuin eri koreissa. On "Lähitulevaisuudessa mahdolliset"- kori sekä "Myöhemmin haaveena"-kori. Pengoin seuraavaa reissua suunnitellessani mielessäni noista ensimmäistä koria ja tulin oikeastaan hyvin nopeasti päätökseen, että lähden Kalottireitille. Halusin vaelluksen päättyvän vielä merelle, joten Kalottireitin päätepisteestä Kautokeinosta E1 reitin pohjoinen osa Kautokeinosta Nordkappiin oli looginen valinta. Kalottireittihän oikeasti onkin osa Sisiliasta alkavaa ja Euroopan halki kulkevaa E1 vaellusreittiä ja minua kiinnostaa nyt, millainen tämä osa on. Luvassa on siis perusteellinen tutustuminen Pohjoiskalotin villiin luontoon ja sen vaellusmahdollisuuksiin. Reitti kulkee suurten järvien, korkeiden tuntureiden, komeiden vesiputousten, avarien soiden, karun tundran ja useamman kansallispuiston kautta. Matkalla voi nähdä ties mitä eläimiä aina tunturihaukasta naaliin, siiman päässä voi polskia taimen ja aamuvelliin voi poimia vaikka makeita suomuuraimia.
Valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin syksyllä ja sanoinkin työsuhteeni sekä asuntoni vuokrasopimuksen päättymään nyt heinäkuussa. Vaellus tuli silloin siis lyötyä niin sanotusti lukkoon ja se tuntui heti jännittävältä. Hiljalleen alkoi odotus ja henkinen valmistauminen uuteen seikkailuun.
Kaksi kuukautta aiemmin
Lueskelen hyvän ystäväni Oskari Hokkasen blogikirjoitusta hänen tuhannen kilometrin yksinvaelluksestaan, (http://tunturikettu.blogspot.com/?m=1) niinikään Pohjoiskalotilla. Se toimii hyvänä apuna reissun suunnittelussa ja on muutenkin erittäin mielenkiintoista luettavaa upeine valokuvineen. Surffailen myös eri kielisillä sivustoilla etsien reitistä tietoa. Sieltä täältä löytyy aina jotain uutta. Puuttuvien varusteiden hankinta on käynnissä hyvissä ajoin, jotta ehdin testaamaan kaikki toimiviksi. Ruokasuunnitelma on silti kaikkein työläin. Tarkoitukseni on lähettää matkan varrelle täydennyspaketteja, joissa on aina eväät sekä muut mahdolliset pientarvikkeet seuraavalle etapille. Pisimmillään etappien väli on noin kaksi viikkoa, eli noin kymmenen kilon paketti odottaa minua aina noutopaikoissa, joita ovat Ritsem, Abisko, Kilpisjärvi, Kautokeino ja sekä Olderfjold Hotel Russenesissa. Kalorimäärä päivää kohden liikkuu 4000kcal-4500kcal välissä. Siihen lisäksi kalat, jos onnistun nappaamaan sekä muut luonnon antimet marjoista villiyrtteihin, jos satun löytämään. Sieniä tunnen edelleen ehkä kaksi, enkä muutenkaan tiedä niistä mitään, joten jäävät poimimatta. Ei niitä taida ihan pohjoisessa hirveästi tosin kasvaakaan.
Harmi sinänsä, syön kyllä mielelläni sieniä, mutta eivät ne laiskalla perehtymisellä jää millään mieleen.
Lounaalle keitto ja pähkinäsiemensekoitus
Välipalana mueslia ja suklaata
Päivälliselle riisiä tai muusia kuivalihan tai tonnikalan kanssa
Oliiviöljyä on vielä lisänä tuomaan kaloreita
3 viikkoa aiemmin
Juoksen ankkuriosuutta Jukolan viestissä. Sopivan tahtisessa letkassa hölkkäämme peräkanaa polulla ja vilkuilemme karttaa. Löydän yhden rastin, josta lähden ensimmäisenä kohti seuraavaa. Taitan kuitenkin nilkkani, jonka seurauksena kaadun ja polveni kopsahtaa kivikkoon. Ensimmäinen ajatus on: "Miten käy vaelluksen?". Adrenaliini virtaa ja tunnustelen hetken vointiani. Ohi juoksevat ihmiset kyselevät vointiani ja ovat valmiita auttamaan. En tarvitse apua, mutta en myöskään kykene jatkamaan juoksua. Jatkan viimeisen kolmanneksen kävellen maaliin.
Illalla menen suoraan lääkäriin ja röntgeniin. Nilkassa ei murtumaa, mutta polven kuvat vaativat vielä röntgenlääkärinlausunnon. Alkaa jännittävät ajat. Parin päivän päästä varmistuu, ettei murtumia ole ja viikon päästä voi kokeilla jo kevyttä hölkkää. Se kohentaa mieltäni ja voin rauhassa lepuuttaa ja kuntouttaa jalkojani sairaslomalla, samalla kun hoidan loppuvalmisteluja ja muita asioitani. Samalla silti hieman huolettaa. Kerkeän käymään noin viikon mittaisella Skaftung Naturen järjestämällä linturetkellä Lapissa ja myös Norjan puolella. Rauhallisella retkellä jalkani saavat toipua ja saan ajatukset hetkeksi pois valmisteluista.
Nilkka kuntoutuu hyvin, mutta polvi hitaammin. Päivä päivältä sekin tuntuu silti paremmalta. Käyn vielä ennen lähtöä lääkärissä ja lääkäri toteaakin polvivamman bursiitiksi (limapussin tulehdus). Toipumista on mahdoton ennustaa, mutta saan ohjeita sen hoitoon. Mikäli polvi ärtyy kovasti rasituksesta, tuhat kilometria on mahdottomuus. Voi kuitenkin olla, että ei ärry, ja tuhat kilometria on mahdollista. Ajatukset vaihtelevat laidasta laitaan epätietoisuuden takia, enkä pysty oikein keskittymään mihinkään...
Saan kuitenkin nukuttua sen mitä maltan ja lähden aamulla ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Hyvä ystäväni Niklas tuli sattumalta samaan aikaan kentälle ja kerkeämme jutella jonkin aikaa kentällä. Myös Andy Mccoy on mestoilla, ilman skebaa.
Nyt istuskelen Oslossa Gardermoenin lentokentällä ja odotan jatkolentoa Bodøhøn. Polvivaivan vuoksi päätin siirtää liikkeelle lähtöä ja olla muutamia päiviä nyt ensin paikallani Bodøssä tai jossain. Toisaalta, kun ei ole aikataulupaineita, voin odottaa vaikka viikonkin, mikäli se on polvelle hyväksi. Aika näyttää ja toivon parasta. Vaelluksen peruuntuminen tässä kohtaa olisi minulle erittäin suuri pettymys.
Olen kiitollinen jo tässä vaiheessa kaikesta tsempistä mitä olen saanut. Ystävät ovat innoissaan, perhettä vähän jännittää ja omat fiilikset ovat siltä väliltä. Pyrin parhaani mukaan päivittämään facebookkiin Ale liikkeessä -sivustolle kuulumisia matkan varrelta niin kuvien, videoiden kuin tekstin muodossa. Sivustosta tykkäämällä pysyt parhaiten ajantasalla reissun kulusta, sillä palaan perusteellisempaan kirjoitteluun varmaan vasta reissun jälkeen. Nyt koneeseen ja kohti Bodøtä!
-Ale
