Heräsin reissun kauneimpaan aamuun. Aurinko paistoi telttaan sisään, mutta heräsin kuitenkin vasta kellon sointiin. Yöllä kalassa olleet kaverukset nukkuivat samassa paikassa. Join aamukahvit mukavasti laiturilla ja leiriä purkaessani kaveruksetkin heräilivät aamupalalle. Höpistiin hyvä tovi kalajuttuja, ennenkuin ampaisin matkaan.
Matka taittui auringonpaisteessa kohti Puolankaa. Lapinmaisemat ovat jääneet ja nyt katsellaan vaaramaisemia, jotka avautuvat mäkien päälle noustessa. Silmä kantaa useita kymmeniä kilometrejä. Seutu on havupuuvaltaista ja sinisen taivaan alla näkyykin lähes vain vihreää. Siellä täällä vaarojen lomassa kimaltelee järviä. Eteläisimmät tunturit ulottuvat Pudasjärvelle ja poronhoitoalueetkin loppuvat näillä main, joten näin tänään luultavasti reisdun viimeiset porot.
Puolangassa tuli koko taivas alas taas vetenä. Pitelin sadetta syöden lounasta ja käyden kaupassa. Sateen lakattua ajoin katsomaan Hepoköngästä.
Hepoköngäs olikin mahtava. Vesimäärä putouksessa ei ollut niin suuri kuin kevään tulva-aikoina, mutta 24 metrinen putous jäi kyllä mieleen.
Edellispäivänä voimistuneet vatsakivut olivat tänään osa päivän teemaa. En pystynyt lonaan jälkeen syömään kuin vasta illalla. Energiatasoja pyrin pitämään yllä pienellä palalla suklaata tasaisin väliajoin. Kroppa jaksoikin sillä yllättävän hyvin. Pyöräily on muutenkin muuttunut jo melko automaattiseksi. Tasaisen retkivauhdin ylläpitäminen ei ole juurikaan raskasta, mutta pitkiä spurtteja tai superkiihdytyksiä ei irtoa.
Illalla tuli sadekuuroja tuon tuosta. Aurinko kuitenkin paistoi ja kuivatti minut aina ennen seuraavaa kuuroa. Iltapäivästä iltaan oli sateenkaaria lähes koko ajan nähtävillä.
Paltamossa syötyäni Nesteellä pyysin vielä saada kuumaa vettä termariin, jotta ei tarvitsisi illalla keitellä kun päivä oli venymässä pitkäksi. Henkilökunta kiehautti ystävällisesti vettä, vaikka ovet oli jo suljettu ja heillä työpäivä loppumassa. Annoin tuhannet kiitokset ystävällisestä palvelusta.
Retkeillessä pienet asiat onnistuessaan tekevät niin mahdottoman onnelliseksi. Se kai tässä hommassa niin kiehtookin. Saan kokea päivittäin useita onnen hetkiä. Niitä ovat esimerkiksi sateen lakkaaminen, tauko ja eväiden syönti, mäen päälle pyöräily ja pitkä liuku alamäkeen tai ihan vain kuulumisten vaihto jonkun kanssa taukopaikalla, kun ihmiset kyselevät ja toivottavat onnea matkaan.
Yöksi poljinkin sellaiseen näreikköön lähelle junarataa, että sieltä minua ei olisi tavoittanut kukaan.
Päivämatka 129km, yhteensä 877km
Sää aurinkoinen, sadekuuroja
Paltamo - Sonkajärvi
Aamu valkeni aurinkoisena. Se kuivatteli hyvin kasteen kastelemia kuteita. Vatsakivut jatkuivat ja työnsin pyörän tielle syömättä aamiaista.
Energiaa ei ollut polkea. Aurinkoinen, vaikkakin tuulinen sää kuitenkin teki menosta ihan mukavaa. Oulujärvi, joka on järvistämme viidenneksi suurin, kimalteli upeasti Manamansalon, maamme puolestaan viidenneksi suurimman sisävesien saaren maisemissa. Manamansalo tunnetaan pitkistä hiekkarannoistaan, joten kävinhän minä upottamassa sinne kenkäni.
Fillarikyydin sai vaihtaa saarelta pois lähtiessä lossikyytiin. Oli mukavaa liikkua vaihtelun vuoksi tekemättä itse mitään.
Söin päivällä kaurapuuroa, joka jäikin päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi. Olen varmaan nielaissut jonkun järvi- tai jokiveden mukana sittisontiaisen, joka tekee nyt vatsassani taikojaan.
Vuolijoella piipahdin kaupassa. Tiellä vastaan tuli mies, joka oli sillä hetkellä ainoa tässä keskustassa ollut ihminen, ja huusi "Me ollaan perkele polkupyööööräilijöitä". Iloinenhan hän oli ja ilmeisen päissään.
Tämän päivän sade alkoi vasta iltapäivällä ja jatkui yöhön asti. Suklaapalojen voimalla sain poljettua kuitenkin yllättävän pitkän päivämatkan. Vaihdoin taas maakuntaa, nyt jo Pohjois-Savoon. Matka tuntui etenevän ja olen aikataulussa reilusti edellä. Olin päivän päätteeksi aika kuitti ja yövyinkin Sukevan uimarannalla olleessa pienessä pukukopissa, johon juuri ja juuri mahduin makaamaan. Ratkaisu tuntui helpolta, sillä sain kaikki tarvikkeeni sinne yöksi suojaan kaatosateelta.
Syömisen suhteen tilanne tuntui kestämättömältä. Nesteytys kyllä onnistuu, mutta ruoka ei pysy yhtään sisällä. Asia on saatava huomenna kuntoon.
Päivämatka 130km, yhteensä 1007km.
Sää päivään saakka aurinkoinen ja tuulinen, iltapäivästä alkaen sateinen.
Sonkajärvi - Tervo
Paikallisten mukaan, yöllä oli ollut kova ukkonen. Minut herätessä oli enää sadetta. Nukuin tunnin pidempään kuin normaalisti, eli kahdeksaan, sillä Sukevan apteekki aukesi yhdeksältä. Menin paikalle luultavasti ruuhka-aikaan, eli heti ovien auettua. Sain hieman kiusaantuneena ja mitä hienostuneeempia kiertoilmaisuja käyttäen selitettyä kassaneidille, minulla olevan aivan totaalisen karmea ripuli. Kassaneidistä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, sillä hän vain kohteliaasti ehdotti minulle immodium nimistä lääkettä. Koko muu apteekki kuuli toki keskustelumme. Pidellessäni pakettia kädessäni, ystävällinen eläkeläisrouva rohkaisi minua ostopäätöksessäni. Hän sanoi hänen, sekä hänen ystäviensä käyttävän samaa tuotetta, ja kaikilla pysyy kuulemma vatsat kovina, ystävänsä nyökytellessä taustalla. Noh, ostin tuotteen ja kiitin kaikkia kaupantekoon osallistuneita. Hotkaisin pillerisatsin sitten pihalla aamupalaksi ja lähdin Sukevan nesteelle syömään jälkiruokaa.
Valmistautuessani päivän pyöräilyyn nesteen pihassa, polkaisi ihka aito savolaisukko viereeni. Hän kysyi mistä olen tulossa, ja kun vastasin, että Nuorgamista, hän suorastaan tärähti paikallaan sanoen: "No voe mahoton". Hän kävi nopeasti sisältä ostamassa laatikollisen olutta ja ulos tulleessaan kysyi taas, että no mihinkäs sitten olen menossa. Vastasin, että Hankoon, "NO VOEE MAHOOTON!" hän huudahti ja esitti kuinka häntä ihan huippasi. Tämä oli kyllä sosiaalisin aamuni vähään aikaan.
Pääsin aika myöhään liikkeelle. Poljin pitkin vitostien vartta kohti Iisalmea. Sade lakkasi puolivälin tienoilla ja aurinko tuli esiin. Ilma muuttui yht'äkkiä paahtavan kuumaksi. Se sopi kuitenkin minulle, kun sain vihdoin taas keventää kumiasun yltäni.
Iisalmessa pysähdyin lounasbuffettiin. Vatsa tuntui olevan nyt kunnossa enkä meinannut tulla millään kylläiseksi. Syöminen tuntui ihan huipulta ja ruoka maistui, kaikki taitaa olla taas kunnossa.
Ajelin Iisalmessa vielä pyöräliikkeeseen, sillä pyörän ketjut tarvitsivat voitelua. Huolto oli lomalla, joten sain itse rasvata ketjut ikkunalaudalla olleella voiteluaineella.
Poljin aurinkoisissa Savolaismaisemissa kohti Pielavettä. Viljelysmaat ovat lisääntyneet alati eteläänpäin tultaessa. Peltojen yllä kaartelee haukkoja, muunmuassa hiirihaukka kävi melko lähellä.
Hiljaiselta Pielavedeltä jatkoin matkaani kohti Tervoa. Kurvailin pitkin hämärtyvää maaseutua hyvällä mielellä. Aurinko paistoi ja vatsani toimi taas, joten energiaa oli huomattavasti enemmän verrattuna edellisiin päiviin. Ajelinkin aivan pimeän tuloon saakka, kunnes leiriydyin tienvieressä kulkeneelle moottorikelkka uralle.
Päivämatka 132km, yhteensä 1139km
Sää aamulla sateinen, illalla aurinkoinen
Tervo - Jyväskylä
Aamu oli harmaa. Pakkasin kamani saviselta moottorikelkkauralta ja siirryin aamupalalle mukavampaan paikkaan. Ajoin Tervon keskustaa kohti ja pysähdyin järven rannalle laiturille puurolle.
Viereisellä laiturilla oli pikkutyttö onkimassa vaarinsa kanssa. Saatuaan joitakin sinttejä, tyttö antoi ne aina vaarilleen, joka kiskaisi paksuilla käsillään kalat lähestulkoon keskelle järveä korkeissa kaarissa.
Jatkoin matkaani ja saavuin Vesannolle. Painoin grillin kautta leipomoon ja sain itseni kylläiseksi. Ruoat olivat loistavia, kannattaa poiketa. Löytyvät helposti pienestä keskustasta.
Aamulla tuli ihan pieni sadekuuro, jonka vuoksi pidin sadekamppeita koko ajan lähellä. Muuten on reissuni ensimmäinen lämmin kesäpäivä. Aurinkorasvankin sai kaivaa laukun pohjalta.
Outoja paikannimia esiintyy välillä maassamme. Vastaan tuli kyltti Horonkylään. Vähän matkan päässä oli tyrkyllä taas samainen kyltti eri reittiä opastaen. En tiedä, ajoinko onneni ohi, mutta en kääntynyt Horonkylään vaan jatkoin suoraan
Järviä tulee vastaan vähän väliä. Myös koskia ja kanavia. Peurungankoski varsinkin oli näyttävä.
Iltaa kohden tunnun olevan paremmassa vireessä. Ihan kuin kroppa olisi kunnolla käynnissä vasta 70km-80km jälkeen. Kun oli lauantai, päätin ajaa Jyväskylän yöhön. Myöhään loppuillasta saavutinkin keskustan. Jouduin tekemään pienen kunniakierroksenkin, sillä joku oli vääntänyt keskustaan osoittavat kyltit pyöräteillä aivan minne sattuu. Piipahdin iltapalalla grillillä, Ilmarisen grillillä. Siitä lyhyen kaupunkikruisailun jälkeen poistuin Tampereen suuntaan ja laitoin pimeässä teltan syrjäisen polun laitaan kaupunkialueen ulkopuolelle.
Päivämatka 149km, yhteensä 1288km
Sää aurinkoinen, vain yksi pieni sadekuuro
Jyväskylä - Kangasala
Herättyäni huomasin, että telttani ei nyt varsinaisesti ollutkaan niin taajaman ulkopuolella. Vielä vähemmän se oli kuitenkin syrjässä. Telttani oli lenkkipolun varrella ja jo seitsemän aikaan aamulla ohi juoksenteli ensimmäiset lenkkeilijät, vaikka yön sade oli juuri lakannut. Keräsin kamppeeni rivakasti kasaan ja syöksyin läheiselle ABC:lle aamupalalle.
Poljin maisemareittiä Muurameen, josta siirryin takaisin valtatie 9:lle. Tämä tie oli kyllä vaarallisin ja epämukavin toistaiseksi ajaa pyörällä. Piennarta oli parhaimmillaankin alle puoli metriä ja osa siitä oli autoilijoille tarkoitettua heräteraitaa. Matkanteko oli melkoista tasapainottelua, sillä tien puolelle ei ollut asiaa, kun lomalta paluu likkenne oli niin vilkasta. Vettäkin tuli kuuroissa välillä todella lujaa ja ukkonen jyrisi muutaman kerran.
Jämsän jälkeen helpotti ajaminen. Piennar leveni huomattavasti.
Ouninpohjan kohdalla oli sukulaisia, Aija ja Jorma tienvarressa odottamassa minua. Olimme sopineet minun käyvän heidän mökillään kylässä aivan lähistöllä. Jätin pyörän siihen ja siirryimme autolla Ouninpohjan rallirataa pitkin kohti mökkiä. Perille päästyämme, oli sauna lämpimänä ja pääsinkin suoraan löylyihin. Kesän ensimmäinen uintikeikkanikin oli nyt totta. Aiemmin olen käynyt vain nopeasti pesulla.
Saunan jälkeen syötiin kunnolla niin muikkukeittoa kuin possuakin ja juotiin kahvit. Sain kuivateltua myös kamppeeni pihalla auringon paisteessa. Tauko Isojärven kansallispuiston maisemissa oli oikein mukava ja teki todella hyvää. Suurkiitos kaikesta avusta kuuluu Aijalle ja Jormalle, sekä myös Ninnille, jonka mökillä sain käydä saunomassa.
Matka jatkui virkeänä kohti Orivettä ja siitä Kangasalaa. Pelloilla lepäilee useita kurkia ja laulujoutseniakin näkyi lentämässä.
Ajattelin puraista suklaata juomatauolla ja ryhdyin penkomaan sivulaukkua. Aiemmin hieman vuotanut termospullo vuosikin nyt jo kunnolla. Juuri kuivaaamani tavarat olivat siis taas märkiä. Kuuma vesi, jota Aija oli minulle ystävällisesti keittänyt, oli puoliksi sulattanut suklaalevyn. Jouduin juomaan puoli suklaalevyllistä suklaakastiketta kerralla, jottei paikat sotkeennu. Välipala olikin sitten niin makean täyteinen, että ihan sukat pyöri jaloissa.
Ilta alkoi taas hämärtyä peltojen ja metsien täyttämissä maalaismaisemissa. Näin pellolla ladon ja ajattelin mennä siihen yöksi. Ovi oli kuitenkin sellaisella rautalanka virityksellä kiinni, etten edes yrittänyt avata sitä, vaan jäin ladon viereen yöksi ja pystytin teltan traktorin renkaanjäljen päälle.
Päivämatka 124km, yhteensä 1412km
Sää päivällä sadekuuroinen, iltapäivästä eteenpäin aurinkoinen.
Kangasala - Liesjärvi
Herättyäni en jäänyt renkaanjälkeen aamupalaa syömään, vaan kipitin heinikosta suoraan tielle ja lähdin polkemaan kohti Kangasalan keskustaa. Liikkeelle lähtö on aamuisin niin jäykkää kuin mahdollista. Eikä aamupalatta ole energiaa juuri lainkaan. Kroppa ja pyörä nitisevat ja natisevat jo yhtä paljon.
Syötyäni valmistelin liikkeellelähtöä Kangasalan keskustassa. Iso ja karskin oloinen maalaisukko katseli touhujani ja päätyi lopulta kyselemään matkastani. Kerroin taas olevani tulossa Nuorgamista ja menossa Hankoon. Kuultuaan mies tuijotti minua hetken hieman hölmistyneen näköisena. Viiden sekunnin tuijotuksen jälkeen hän imaisi kunnon henkoset tupakkaa, puhalsi paksun savupilven ulos ja totesi käheällä äänellä: "Ei saatana"... Sitten hän käveli pois.
Pujottelin Pirkakmaan pieniä maanteitä pitkin Valkeakoskelle, jossa taas söin. Pyöräilin muutaman kilometrin yhtä matkaa saksalaisen pyöräretkeiljän kanssa, joka oli lähtenyt jostain Saksan eteläosasta ja oli menossa Tampereelle. Jäi kyllä hieman epäselväksi, oliko se hänen lopullinen päätepisteensä vai vain tämän päivän maali.
Jatkoin taas pikkuteitä eteenpäin. Yritin muistaa reittiäni jossain hieman reilummin eteenpäin, jotta ei tarvitsisi koko ajan vilkuilla karttaa. Meninkin melko pian yhden pienen käännöksen ohi ja huomasin sen vasta myöhemmin. Tiet kulki suunnilleen samansuuntaisesti, mutta nyt jouduin pidentämään reittiäni ehkä 10 kilometrin hiekkatien pätkällä.
Alkuillasta olin Kanta Hämeen alueella. Näin pitkästä aikaa nisäkkään, nimittäin metsäkauriin pellon reunassa ihmettelemässä. Näin myös myyrän.
Loppupäässä oli hämäläismaisemia parhaimmillaan. Saaren kansanpuiston maisemat, sekä keskellä järveä kulkeva harjutie, kuten harjut yleensäkin, olivat komeita. Taivaallakin alkoi olla jo pilviä ja ilta kävi koko ajan tummemmaksi.
Sade alkoi vihdoin Liesjärvellä. Aluksi kuitenkin tihkuna, joten sain leiriydyttä Liesjärven kansallispuistoon aivan yksikseni, pienessä tihkusateessa ja hyvin synkässä ilmassa. Telttaan päästyäni, sade alkoi vasta kunnolla ja satoikin pitkälle yöhön.
Päivämatka 153km,yhteensä 1565km
Liesjärvi - Hanko
Edellis iltana alkanut voimakas tuuli jatkui edelleen aamulla. Aurinko paistoi kuitenkin ja keittelin aamupuurot Liesjärven rannalla. Heräsin tuntia aiemmin kuin normaalisti, jotta maaliin pääsy ei menisi myöhään.
Lähdin viimeiselle etapille pitkin kakkostieta (vt 2) ja käännyin Kärkölää kohti, josta pääsisin pikkuteitä pitkin aina Tammisaareen asti. Uusimaalaisia pelto- ja metsämaisemia pitkin poljin erittäin mäkistä reittiä kohti maamme eteläkärkeä. Muutama metsäkauris juoksenteli pitkin viljelysmaita ja tuijottivat paikallaan minun mennessä ohi.
Sitten tapahtui se mitä jo hieman odottelinkin, nimittäin tummat pilvet pudottivat pikku sateen päälleni. Puin varovuoksi sadetakin ylle ja nyt pystyin sanomaan, että reissuni jokaikisenä päivänä satoi vettä. Muutamana päivänä vettä tuli kuitenkin vain vähän, eikä ne niin haitanneet. Ja vältyinhän sentään koko päivän kestäviltä sade- ja ukkosmyrskyiltä, olkoonkin, että ne ovat melko harvinaisia.
Tarkoitukseni oli olla illalla kahdeksalta perillä. Erittäin voimakas vastatuuli oli riesana ihan koko päivän. Se teki päivästäni helposti raskaimman pyöräilypäivän koskaan. En pystynyt käytännössä lepäämään pyörän selässä kuin jyrkimmissä alamäissä. Olin lentää tuulen voimasta kerran ihan oikeasti ojaan ja olipa myös lähellä, ettei vastatuuli puhaltanut minua jyrkän ylämäen jälkeen takaisin alas. Tauot jouduin jättämään loppupäästä kokonaan pois, sillä muuten päivä olisi venynyt myöhäisiltaan saakka. Ei huvittanut ottaa oikein kuviakaan, paitsi Fiskarsin kylästä, lehmistä ja ensimmäisestä merimaisemasta jonka näin.
Viimeiset parikymmentä kilometriä loppusuoralla lähes jo raivosin tuulelle. Saavutettuani Hangon keskustan, sain kuitenkin sellaisen adrenaliinipuuskan, että olisin varmaan jyrännyt pyöräni varusteineen ison rekankin läpi tarvittaessa. Pari viimeistä kilometria poljinkin putkelta tuntematta kipua, väsymystä ja liikennekäyttäytymisen kultaisia sääntöjä. Perille Suomen eteläisimpään kolkkaan, Hangon Tulliniemeen saavuin puoli yhdeksän aikaan, jossa minua oli vastassa autokyydin kotiin luvannut veljeni, hänen tyttöystävänsä sekä äitini.
Olo maalissa oli sekava. Tuijottaessani Suomenlahden yli horisonttiin oli pakko uskoa olevani perillä, sillä en pystynyt kulkemaan minnekään siirtymättä kartalla pohjoisempaan, kuin missä nyt seisoin, rantahiekalla. Kaksi viikkoa kestänyt matka oli onnistuneesti ohi. Tein haaveestani totta, siirsin omia rajojani sekä opin ja koin paljon uutta. Tunsin nyt suurta ylpeyttä itsestäni ja sekä suurta kiitollisuutta minua kannustaneita ihmisiä kohtaan niin matkan varrella, kuin kotipuolessakin. Tuota ainutlaatuista tunnetta en ehkä voi kokea uudestaan, mutta se säilyy kyllä muistoissani loppuelämäni ajan.
Tämä oli yksi reissu ja tulevaisuudessa odottavat uudet seikkailut. Toivottavasti teksti innoitti Sinua, joka seurasit blogia matkan ollessa käynnissä tai Sinua, joka löysit blogin vasta myöhemmin.
Kiitos!
Sää lähes poutainen, kova vastatuuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti