Juhannus pyöräillen

Juhannussuunnitelmia? Kyllä

Tämän Juhannuksen ajattelin viettää pyörällä retkeillen. Pyöräretkeily on minulle lajina uusi. Kolmen päivän vapaa sopiikin hyvin lajiin tutustumiseen. Tarkoitus on mennä torstai iltana junalla Parkanoon ja polkea siitä Seitsemisen kansallispuistoon yöksi. Perjantaina polkisin Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon ja sieltä lauantaina Teijon kansallispuistoon, josta sunnuntaina viimeinen etappi kotiin. Päiväetapit tulevat olemaan toistasataa kilometria, paitsi torstain etappi Parkanosta yöksi Seitsemiseen.

Pakko hieman nolona myöntää, että sairastuin viime viikolla nuhaan. Siksi valmistauminen on sujunut vain lepäillessä. Pahin vaihe on ohi, mutta vielä on nessuja niistettävänä. Olo on muuten hyvä.

Päivä 1. Helsinki-Parkano-Seitseminen

Saavuin Parkanoon vasta yön ollessa jo reilusti perjantain puolella. Aikaa säästääkseni poljin hiljaisen keskustan läpi paikalliselle Shellille syömään, jossa kaikki hereillä olevat parkanolaiset olivat. Nuoriso kiinnitti huomiota pyörääni ja eräs , että "Mihi Sää meinaat tol sutkuttaa?". Vastailin muutamiin kysymyksiin ja jatkoin matkaa kohti Seitsemistä. Ihan mukava oli höpötellä paikallisten kanssa.

Yö oli pimeimmillään, mutta siitä huolimatta oli vain vähän hämärää. Sateen jälkeinen ilma oli raikkaan hapekasta. Sumu tosin oli kova.

Luonto oli hiljainen. Mustarastas välillä lauloi ja lepakoita lenteli teiden varsilla. Saavuin kansallispuistolle vasta kolmen jälkeen yöllä. Ajoin puiston läpi etelään ja leiriydyin Kirkasjärven rannalle.

Päivämatka 40km

Seitseminen - Puurijärvi-Isosuo

Nukuin aamulla pitkään, puoli kymmeneen. Kuivatin aamupuuron ja kahvin ajan kamppeita. Aurinko alkoi paistaa kun tutkin kartasta päivän reittiäni. Järvikin oli tullut esiin.

Jatkoin matkaa etelään päin, jossa asfaltti vaihtui hiekkatieksi muutamiksi kilometreiksi. Nuo nelinumeroiset tiet ovat sikäli mukavia ajaa, että ne ovat kiemuraisia ja siten vauhdikkaita, mutta myös yleensä hiljaisia. Noin 40 kilometriä ajettuani saavuin Hämeenkyröön. Matkalla ohitin Kyröskosken, joka oli minulle tuttu paikallisen jalkapallojoukkueen nimen, KyrPa, takia. Hämeenkyrössä oli lounaspaikat suljettuina, mutta kebabia sentään sai.

Vatsa täytenä jatkoin kohti Sastamalaa. Pikkuteitä oli leppoisaa ajella, auringon paistaessa täydellä teholla. Käännyin isommalle, 249 tielle, joka on ajokokemuksena jo erilainen. Autoja on enemmän ja ne ajavat kovaa, piennar on kuitenkin leveä. Maisemat eivät vaihdu niin tiuhaan ja välillä saattaa nähdä monta kilometriä suoraa edessään. Parhaani mukaan vaihdan näissä tilanteissa pienemmälle tielle, jos se kulkee lähistöllä.

Pysähdyin Sastamalla syömään eväitä, Kokemäenjoen rannalle. Samaan aikaan laiturilla oli pariskunta lähdössä tyttärensä kanssa perinteiselle juhannuksen kalareissulle, kuulemma taimenet olivat toivelistalla. Isäntä ihmeissään, kun täytin vesipulloni joesta, "Et kai Sää tätä juo?". Kerroin vesipulloni olevan samalla vedenpuhdistin, jossa vesi puhdistuu samalla kun juon, sillä se kulkee suodattimen läpi. Toivottelimme juhannukset, jatkoimme matkaa. He joelle, minä tielle.

Puurijärvi-Isosuolle löysin muutaman oikoreittien kautta, jotka tosin eivät olleet lyhyempiä. Karttani on mallia 1:1 000 000, joten se ei näytä kaikkia kinttupolkuja. Suuntavaistoon luottaen, saavuin kuitenkin näreikön suojista joltain metsätieltä taas isommalle tielle, lähelle kohdetta. Matkalla nenääni tunkenut grillimakkaran käry oli saada minut sijoiltaan. Olut tölkkien kilinääkin kuului. Törmäsin eräässä risteyksessä karttaa lukiessani juhannusta viettävään pariskuntaan, jotka olivat myös pyörillä liikkeellä. Mies harrasti pyöräilyä enemmänkin ja kertoi, että voin tulla hakemaan pyörätarvikkeita heidän luotaan. Asuivat kuulemma lähellä.

Perillä kansallispuistossa pyöräilin suoraan lintulavalle, josta avautuivat maisemat Puurijärvelle. Kaulushaikara puhalteli kaislikossa ja ruskosuohaukka liiteli ruoikon yllä. Maisemat olivat hienot, mutta en voinutkaan jäädä tähän yöksi. Vesi oli lopussa, eikä sitä saanut lisää Puurijärvestä, sillä se oli niin umpeeenkasvanut sekä aidattu rannalla laiduntavien lehmien takia.

Söin ja jatkoin matkaani vedenhakuun Kokemäenjoelle. Matkalla pysähdyin Isosuolla, jossa kävelin pari kilometriä luontopolulla.

Isosuolla oli myös pari lintutornia, joissa piipahdin. Koska olin päättänyt hakea vettä Kokemäenjoelta, en edes huomannut, että sitä olisin saanut myös siitä Isosuolta. Pyöräilin pitkin maalaismaisemia. Siellä täällä näkyi kokkoja. Vastaantulijoiddn kanssa toivotimme hyvät juhannukset. Jonkun talon pihasta kuului "No voi nyt vittu Sun kanssas", joku oli ilmeisesti tunaroinut, eikä äänensävystä päätellen edes ensimmäistä kertaa.

Yöksi kävin joenrantaan. Paikka oli uimaranta, ja muutama ihminen siinä kävikin. Olin kuitenkin sen verran sivussa, että minua tuskin kukaan huomasi. Pidin teltan ovea auki ja nukahdin pian jokimaisemaa ensin hetken tiiraillen ja kalojen molskintaa kuunnellen.

Päivämatka 135km, yht. 175km

Huittinen - Teijo

Nukuin sikeästi ja kello soi seitsemältä, torkutin kuitenkin puoli kahdeksaan. Aamutoimet sujuivat hitaasti. Ja kun muutenkin hidas ihminen sanoo, että joku sujuu hitaasti, niin silloin se tosiaan sujuu. Liikkeelle lähtö kesti kaksi ja puoli tuntia. Siis aamupala, kamojen pakkaaminen, blogipäivitys ja reitin suunnnittelu. Pesemäni vaatteet olin ripustanut narulle ja ajattelin aamuauringon ja tuulen kuivattavan ne. Aamuauringosta eikä tuulesta ollut kuitenkaan tietoakaan, joten pyöräilyhousut vetelin jalkaan manuaalisen pikatehokuivatuksen jälkeen hieman kosteina. Muut vaatteet jatkavat kuivumista pyöränpäällä.

Suuntasin 41 tielle. Pian alkoi kuitenkin nälättää. En tiedä mitkä paikat ovat tänään auki ja mitkä eivät, mutta ohitin kuitenkin ensimmäisen aukiolevan huoltamon, koska se tuli liian aikaisin. Ajattelin ajaa ainakin 20 kilometriä ja tähyillä sitten lounaspaikkaa. No, etenin ehkä kilometrin ja näin taas aukinaisen huoltamon. Päätin, että "ihan sama, nyt syömään" ja kurvasin kämmenet syyhyten kohti buffettia, kun matkaa oli takana seitsemän kilometriä. Enhän muuten syönyt eilen edes paljoa. Aamupuuro, kebab, pähkinöitä & patukka ja illalla retkimuona annos, ilmankos nälätti.

Valitsin ajaa pikkuteitä pitkin. Tälle etapilla se tarkoitti paljon kartanlukua, joka hidasti matkaa, mutta myös helpotti, kun sai paljon lyhyitä pysähdystaukoja. Reitti kulki pienten ja hiljaisten paikkakuntien läpi. Liikennettä oli juhannuspäivästä johtuen muutenkin vähän. Olisin voinut pysähtyä kahville, mutta mikään paikka ei ollut auki. Vampulan kauppakeskuskin oli kiinni.

Alastarossa huvitti rivitalo asunnon terassilla hiljaa istunut äijäporukka. Kaverukset polttelivat tupakkaa ja kaikki katsoivat maahan. Ollessani heidän kohdallaan, yksi porukasta nosti katseensa minuun päin ja moikkasi matalalla äänellä, jonka jälkeen hän huokaisi syvään ja vaipui taas katselemaan maahan. Ehkä heillä oli eilen ollut hauskempaa.

Aurinko porotti kuumasti. Join vettä säästeliäästi, sillä lähistöllä ei ollut vettä helposti saatavilla. Pitkin peltoja kierrellessäni näin kauriita, jäniksiä, pari hiirihaukkaa, tuulihaukan, yli satapäisen töyhtöhyyppä parven sekä paljon pikkulintuja.

Matkan varrella sijaitsi myös Suomen suvaitsevaisin kylä.

Vesi oli käymässä loppuun. Helteen takia kului litratolkulla nestettä. En uskaltanut juoda vesipulloa tyhjäksi, koska pidin pari desiä varalla pahempaa hetkeä varten. Saavuin Koski nimiseen paikkaan. Täältä pitäisi nyt löytyä joku paikka missä juoda. Ja ehkä vähän syödäkin. Kaikki huoltamot ja kaupat olivat kiinni, mutta kebabia sai taas. Niimpä otin sellaisen. Jääkylmää vettä lasista vihdoin hörpätessäni muistin kyllä, mikä on se juomista parhain... Olut tietysti, mutta vesi maistui nyt myös tosi hyvälle.

Hyvin tankattuna jatkoin matkaa mieli virkeänä Saloa. Tämän päivän reitistä kulki varmaan 90 prosenttia joko keskellä peltoa, tai sen laidalla.

Salosta oli lyhyen taajama suunnistuksen jälkeen enää parikymmentä kilometriä jäljellä. Ilma alkoi viiletä mukavasti. Lämpö pysyi kyllä yllä Teijoon vievällä maantiellä olleita mäkiä ylös ja alas runtatessa. Välillä olin jo aivan poikki. Ihokin oli palanut, sillä aurinkorasva oli jäänyt kotiin. Ei toivottavasti jää toista kertaa.

Saapuessani pysähdyspaikalle, olinkin jo keskellä kansallispuistoa. Jätin pyörän parkkipaikalle ja otin mukaani vain yöpymisessä tarvittavat varusteet. Hämärässä lehdossa kulkevaa luontopolkua pitkin etsin sopivaa yöpaikkaa. Se löytyi hiljaisen Sahajärven rannalta. Maisema kruunasi täydellisesti raskaan pyöräilyn. Kävin uimassa ja painuin telttaan. Olo oli täydellisen levollinen. Katselin teltan ovesta ulos ja katselin lepakoiden lentelevän rannan tuntumassa. Usva nousi tyynen järven ylle. Kuulin jostakin kauempaa pamahduksen, joka kuulosti ihan laukaukselta. Linnut kaukana rääkyivät hetken sen jälkeen todella levottomasti. Minä olin niin väsynyt, etten jaksanut miettiä mitään pyssyjuttuja. Sen sijaan ummistin silmäni. Viimeinen asia jonka muistan ennen nukahtamista, oli järven perukoilta kantautunut kuikan huuto.

Päivämatka 140km, yhteensä 315km.

Teijo - Helsinki

Aamu valkeni aurinkoisena. Pakkasin teltan kasaan ja kävelin luontopolun loppuun. Pyöräni oli tallella, tiukasti lukittuna paksun puun ympärille. Söin ja valmistauduin retken viimeiselle etapille. Pyörän lastattuani, piti vielä vaihtaa ajohousut jalkaan. Koska niiden alla ei käytetä alushousuja mahdollisten hiertymien takia, siirryin tien vierestä luontopolun alkuun vaihtamaan niitä. Samalla hetkellä, kun seisoin pelkässä heijastinliivissä keskellä polkua, kuulin takaani askelia. Juuri kun sain hätäisesti vedettyäni ajohousut jalkaani, polulta saapunut vanhempi nainen tervehti minua. Vaihdoimme pikaiset kuulumiset, minun pidellessäni kalsareita kädessäni. Hän ei ollut niistä kuitenkaan moksiskaan.

Lähdin sitten liikkeelle ja kroppa käynnistyi yllättävän nopeasti parin mäen jälkeen. Reittini kulki samaa tietä takaisin, jota eilen tänne ajoin. Meren läheisyys tuoksui ja päätin pysähtyä Saloon välipalalle. Silmääni ei osunut kahvilaa, joka olisi ollut auki. Niimpä ostin R-kioskilta välipalaa ja istuin syömään suljetulle grillille torin laidalle, joka sitten aukesikin heti siihen tultuani. Sain kuitenkin rauhassa päivitellä siinä blogini.

Jatkoin keskustasta joen vartta pitkin kohti 110 tietä, jota pitkin pääsen ihan perille asti.

Jos alku lähti hyvin käyntiin, niin nyt olin jo väsyneempi. 30 kilometriä ennen Lahnajärveä sujui rauhallisesti. Keräilin voimia edessä näkyviä mäkiä tähyillen, jotka pyrin nousemaan rivakammin ylös. Yli kilometrin nousu vaatii minulta jo psyykkausta sujuakseen ryhdikkäästi.

Lahnajärvi oli mukava pysähdyspaikka. Söin hyvin ja johan rupesi matka taas taittumaan. Välijuoman otin Hiidenvedellä, jossa tauko venähti hieman nähtyäni vanhan inttikaverin. Emme muistaneet toistemme nimiä, mutta molemmat tunnistivat kasvot. "Kilpeläinenhän se oli", tuumasin kun Hän sanoi nimensä. Vaihdoimme kuulumiset ja hän jatkoi autolla matkaa, ilmeisesti tyttöystävänsä kanssa. Minä lähdin hetken kuluttua pyörällä perään.

Karttaa en tarvinnut koko päivänä, sillä ajoin Salosta saakkaa samaa 110 tietä. Loppumatka meni ajatuksiin uppoutuneena ja kevyesti rullaillen kohti kotia. Jäi taukokin pitämättä. Juhannuksen paluuliikenne vilkastui iltaa kohden. Välillä saattoi mennä 20-30 autoa kerralla ohi. Helsinki oli kuitenkin hyvin hiljainen, saapuessani puoli yhdeksän hujakoilla kotiovelle. Retki oli ohi, olin himassa.

Päivämatka 130km, yhteensä 445km.

Loppusanat

Ensimmäinen pyöräretkeni on nyt takanapäin. Se oli samalla myös ensimmäinen tekemäni yön yli retki yksin. Nautin matkasta todella paljon ja tuntuu hyvältä olla taas kokemusta rikkaampi. Nyt kotona itselleni Koskessa lupaamaani palkinto olutta juodessa kysyn itseltäni, "Mikä on se juomista parhain?". Kyllä se on kahvi, mutta kylmä huurteinen maistuu nyt juuri oikein hyvältä.

Toivottavasti pidit kertomuksesta. Jaan kokemukseni mielelläni kiinnostuneiden lukijoiden kanssa!

Palaan blogin pariin viimeistään heinäkuun lopulla. Silloin on tarkoitukseni laittaa itseni todelliseen testiin ja toteuttaa pikkupojasta asti päässäni pyörinyt haave. En sano suoraan mikä se on, mutta annan pari hyvää vihjettä:
-Polkupyörä toimii kulkuvälineenä
-Määränpäästä määränpäähän matkaa on linnuntietä 1157 kilometriä
-Tietä pitkin 1420 kilometriä
-Retken kesto maksimissaan 14 päivää
-Reitti kulkee Suomen rajojen sisäpuolella

Valmistautuminen on jo alkanut!